”Mitä minä todella haluan? Elänkö oman näköistä elämääni vai ympäristön odotusten mukaan tai sen mukaan mitä luulen ympäristön odottavan minulta?”
Tällaisia kysymyksiä kuulen ajoittain vastaanotollani. Nuo kysymykset ovat tärkeitä, kun ihminen etsii itseään, ja omaa aitoa identiteettiään.
Ajatuksen virtaa rikkaudesta ja rahasta: Olen omassa elämässäni ja terapia-ja valmennusasiakkaiden kanssa kohdatessa törmännyt kysymykseen, mikä on rikkautta? Voiko tuntea itsensä rikkaaksi, vaikka nk. maallinen rikkaus ei ympäröisikään omaa elämää? Monien asiakkaiden kohdalla olemme usein pysähtyneet sen äärelle, että onko kykyä nähdä kaikki se hyvä mitä itselle on siunattu vai halajaako mieli aina jotain rahallisestiJatka lukemista ”Mitä on rikkaus? ”
Oletko koskaan ajatellut, miten suhteesi omaan äitiisi vaikuttaa sinun elämässäsi tällä hetkellä? Oma äiti voi tiedostamattaan, omien traumojen vaikutuksesta siirtää lapselle sellaista taakkaa, mikä hänen itsensä kuuluisi purkaa. Mutta kun äiti ei tiedosta sitä, saattaa hän ottaa oman tyttärensä tai poikansa omaksi ”oikeaksi kädekseen” ja näin kontrolloida ja hallita lapsensa elämää. Lapsi ei pääse terveellä tavalla erillistymään äidistään, ja menettää omaa elämänenergiaansa epäterveeseen äitisuhteeseen kantamalla taakkoja, mitkä eivät hänelle kuulu….
Silloin, kun sinussa aktivoituu tällainen hylätyksitulemisen pelko, ja siitä seuraava tarve yhteyteen, on hyvä muistaa että toisellakin osapuolella on omat tunteet ja tarpeet, ja aina ne eivät välttämättä ole samanaikaisia, eli tarve yhteyteen tässä hetkessä ei välttämättä ole yhtä suuri kuin toisella. Toiselle se, että väkisin yrität saada häntä yhteyteen voi tarkoittaa sitä, että tulee tarve etääntyä yhteydestä, jotta voi tuntea itsensä vapaaksi, kun toinen hylätyksitulemisen pelossa yrittää saada hänet yhteyteen jopa ahdistavalta tuntuvalla tavalla. Se ei aina tarkoita sitä, ettetkö olisi hänelle tärkeä ja etteikö hän haluaisi yhteyttä teidän välille.
Näkymätön ninni haluaisi olla näkyvä, ja yrittää olla kaikille jotakin, jotta toiset näkisivät hänet. Mutta hänestä tulee vielä enemmän näkymätön. Välillä hänestä näkyvät himmeät ääriviivat, mutta toisinaan hän katoaa kokonaan näkyvistä. Mitä enemmän hän yrittää olla kaikille jotakin, sitä enemmän hän muuttuu näkymättömäksi eikä lopulta enää itsekään näe itseään. Hän on eksynyt. Eksynyt itseltään. Häntä ei ole.
Kehollamme on solumuisti. Trauma voi tulla kehon solujen tunnemuistiin esimerkiksi siitä, että vanhempi on huutanut lapselle, koska on tehnyt jotain vanhemman mielestä typerää, esim. on sotkenut, ja vanhempi ei väsyneenä ole jaksanut sitä sotkua.
Silloin kun häpeä kielletään, astutaan järjen maailmaan, jossa järki yrittää salata ja peittää sen kaikenlaisella kuorrutuksella, mikä ainoastaan näkyy ulospäin, mutta minkä takana onkin se aito todellisuus, mikä ei ehkä vastaakaan sitä julkisivua mikä näkyy muille. Se on kulissi.
Huolehdinko itsestäni niin, että voin hyvin? Hyväksynkö itseni niin, että voin ajatella ansaitsevani huolenpidon ja tunteen, että voin hyvin? Jos ihmiset asettaa ikään kuin viivalle, tunnenko olevani samalla viivalla, vai viivan ala- tai yläpuolella?
- hyvinvointia sinun ja läheisesi parhaaksi -