Näkymättömät Ninnit ja muut. Mikä on trauma ja mikä sen voi aiheuttaa? Mitä keho muistaa minkä mieli kieltää?

Lempeästi katsottu,

vihaten katsottu,

hyljeksien katsottu,

väheksyen katsottu,

pilkaten katsottu,

arvostellen katsottu,

rakkaudella katsottu,

huolehtien katsottu,

ohi katsottu,

läpi katsottu,

tungeksien katsottu,

häveten katsottu,

hymyillen katsottu,

surten katsottu…

…vaan jos ei totuudessa katsottu,

ei nähty ollenkaan.

Tämä on Näkymättömän ninnin tarina: Näkymätön ninni haluaisi olla näkyvä, ja yrittää olla kaikille jotakin, jotta toiset näkisivät hänet. Mutta hänestä tulee vielä enemmän näkymätön. Välillä hänestä näkyvät himmeät ääriviivat, mutta toisinaan hän katoaa kokonaan näkyvistä. Mitä enemmän hän yrittää olla kaikille jotakin, sitä enemmän hän muuttuu näkymättömäksi eikä lopulta enää itsekään näe itseään. Hän on eksynyt. Eksynyt itseltään. Häntä ei ole.

Usein ajatellaan, että kun ihmisellä on trauma, hän on kokenut jotain todella hurjaa, esimerkiksi ollut onnettomuudessa, joutunut fyysisen väkivallan uhriksi tai esim joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Traumassa ei kuitenkaan ole kyse siitä, onko tapahtunut jotain todella suurta, sillä meidän hermosto ei ymmärrä sitä, onko kyseessä vakava onnettomuus tai jotain niin sanotusti pienempää.

Kehollamme on solumuisti. Trauma voi tulla kehon solujen tunnemuistiin esimerkiksi siitä, että vanhempi on huutanut lapselle, koska on tehnyt jotain vanhemman mielestä typerää, esim. on sotkenut, ja vanhempi ei väsyneenä ole jaksanut sitä sotkua. Lapsi ei varmaankaan tahallaan ollut sotkenut, vaan ollut luovassa tilassa. Keho on jäykistynyt siinä tilanteessa, kun on pelästynyt tuota huutoa. Ja myöhemmin aikuisiällä tästä johtuva trauma aktivoituu, kun vastaavanlainen tilanne tapahtuu, ja keho muistaa lapsuudessa tapahtuneen, mutta mieli ei tiedosta. Saatat toistaa sitä samaa omille lapsillesi, koska hermostosi ja mielesi tuntevat sen ja se on jäänyt solujen tunnemuistiin.

Menneisyydessä on saattanut joku henkilö, joka on ns. huohottanut niskaasi, ja vaatinut sinulta jotain mitä hän haluaa, esim että sinun täytyy pelata jalkapalloa, koska se oli ehkä hänen unelmansa, tai jotain muuta, mikä on saanut hermostosi reagoimaan. No, sitten aikuisena hakeutuu siihen samaan tunnetilaan, esimerkiksi oma esimies huohottaa niskaan. Tuttua ja turvallista, vai mitä? Koet ehkä riittämättömyyden tunnetta, ja haet arvostusta suorittamisen ja jatkuvan työnteon kautta ja koitat paikata rakkaudettomuutta tekemisillä ja ulkoisilla saavutuksilla.

Jollekin saattaa tulla epämääräisen levoton olo iltapäivällä klo 17, ja alkaa pyöriä levottomasti, keho ei pysy rauhassa. Se saattaa olla vain sitä, että esim. vanhempi on siihen aikaan tullut kotiin, ja ollut pahalla tuulella ja olet joutunut jännittämään sitä. Vanhempi on voinut olla pohjimmiltaan rakastava, mutta ehkä 10 prosenttia tilanteista, joissa olet hänen enegiakentässä ollut, hän on voinut olla kireä, ja et ole tiennyt millä tuulella hän milloinkin on, hermostuuko hän vai leikkiikö hän tänään kanssasi. Silloin hermosto on hälytytilassa, taistele-pakene moodissa. Tämä ei ole mikään vanhemmuuden tuomitsemiskirjoitus, vaan haluan valottaa trauman käsitettä näiden esimerkkien avulla.

Trauman voi aiheuttaa myös vaille jääminen, eli sellainen asia, mitä todella olisi tarvinnut, esimerkiksi se, että omat vanhemmat olisivat pyyteettömästi hyväksyneet sinut täysin, ja tukeneet siinä, mikä aidosti olet, ja mistä olet kiinnostunut. Henkisesti poissaoleva vanhempi voi aiheuttaa lapselle tunteen, etten ole tärkeä, enkä rakastettu, kun tunnetason yhteyttä vanhemman ja lapsen välillä ei ole. Näin syntyy usein ”Näkymättömiä Ninnejä”, jotka mukautuvat muiden tarpeisiin, ja omat todelliset tarpeet jäävät taka-alalle.

Niin kauan kuin emme tiedosta ja käsittele traumaamme tässä hetkessä, se pysyy solun tunnemuistissa ja voi aiheuttaa mitä tahansa kehollisia, fyysisiä tai henkisiä oireita. Niitä voivat olla kipu tai ahdistus. Tästä syystä on tärkeää että hoidamme oireiden taustalla olevia syitä, etteivät ne johda vielä pitemmälle vakavampiin oireisiin.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa matka omaan itseen, ja lähteä tutustumaan omaan menneisyyteen ja perimään, olit minkä ikäinen tai kuntoinen tahansa. Kun nyt aloitat, vuoden päästä huomaat, että kylläpä kannatti. Fyysiset oireet ovat voineet helpottua paljon tai jopa poistuneet ja henkisesti on kasvanut ja tietoisuus ja energia lisääntynyt, kun hermosto on päässyt enemmän tasapainoon, ja sitä kautta kokonaishyvinvointi parantunut.

Itse en vaihtaisi mistään hinnasta sitä, että eräänä päivänä päätin lähteä tälle matkalle, kohtaamaan itseäni, tunteitani, traumojani. Sekä fyysinen että psyykkinen hyvinvointi on ihan toista kuin 10 vuotta sitten, siitäkin huolimatta, että elämä on tuonut tullessaan isojakin haasteita. Eteen tulevien haasteiden yli pääsee eri tavalla, kun on henkistä pääomaa ja tietoisuutta omasta itsestä, eikä tarvitse kantaa sukupolvien ylittyvää tunnetaakkaa ja omia tai suvun traumoja, vaan on saanut hyvässä ohjauksessa tulla niistä tietoiseksi ja turvallisesti purkaa ne keholta.

Pidä huolta itsestäsi. ❤

Rakkaudella, Karoliina

https://askellus.fi/yhteystiedot/

(Runo on muokkaus eräällä retriitillä yhdessä osallistujien kanssa tehdystä runosta)