5 asiaa joiden avulla voit tulla omaksi itseksesi: 

Monet eivät pysty olla edes muutamaa minuuttia yksin. Luonto on hyvä paikka olla juurtuneena omaan itseen. Luonto on rehellinen, siellä ei ole päälleliimattua, se on mitä on. Siellä voit myös itsesi antaa vapautua olemaan sitä mitä olet. 2. Hyväksy itsesi, se todellinen sinä, joka sisimmässäsi olet. Sinun ei tarvitse olla kenenkään kopio. Ihmiset pohjimmiltaan pitävätJatka lukemista ”5 asiaa joiden avulla voit tulla omaksi itseksesi: ”

Lomaterveisiä

Jokainen hengenveto jonka otan on mahdollisuus elämään, ja mahdollisuus uuteen. Jokainen päivä voin valita, miten suhtaudun tähän hetkeen, ja sen tuomiin tilanteisiin ja haasteisiin. Jokainen hetki voin valita kuinka suhtaudun toisiin kanssaihmisiin. Jokainen hetki voin valita millaista energiaa itsestäni välitän ympäristööni. Jokainen hetki voin valita, miten kohtaan ja puran omat tunteeni.

Hiihtoretkihetki

Nappaan kuitenkin suksen käsiini, ja ojennan sen hieman nolona ja varuillaan olevalle pikkupojalle. Suloinen, ajattelen. Isänsä, oletettavasti, katselee kauempana, varuillaan hänkin. Kiittelee kuitenkin kovasti. ”Eipä kestä!” huikkaan. ”Onkohan täällä stidejä?” ”Ei taida olla, omat tulentekovälineet ne pitää olla mukana.” Kuulen hänen äänessään häpeän aiheuttaman aggressiivisuuden, joka meinaa tarttua minuun. Tarkistan tilukset ja kysäisen vielä tietä. Mies neuvoo, vielä vihamielisyyttä äänessään. Kiitän häntä aidosti kiitollisena ja huomaan, että ystävällinen vastaukseni saa hänen suojakuorensa murtumaan ja hän on hieman hämillään ja yllättynyt siitä mitä tapahtui.

Ohuen ohut verho näkyvän ja näkymättömän välillä.

Joskus tuntuu siltä kuin olisin yhtä aikaa elävä ja kuollut. Merkityksellisyyden kysymykset pyörivät mielessä ja tunnen kuin vajoaisin tyhjyyteen. Paikkaan, missä ei ole mitään, eikä millään ole merkitystä. Ja silti on. Olen tuon tuosta kohtaamassa oman olemassaoloni kysymyksiä. Huomaan, että olen ihmisenä jonkinlaisessa suuressa murroksessa. Osa minusta kuolee hänen kuolemansa mukana, mutta jokin uusi versoaa sisältäni, ja samassa tunnen, että myös hän, rakas ystäväni iloitsee siitä, siellä elämän ja kuoleman rajan toisella puolella. Myös käsitykseni todellisuudesta ja näkyvän ja näkymättömän yhteydestä on muuttumassa. Se mitä on elämän ja kuoleman välillä, onkin paljon enemmän, sen raja on paljon ohuempi, se on kuin ohut, läpikuultava verho, jota kevyt tuuli voi heiluttaa, ja silloin ne ovat hetken aikaa aivan yhtä, elämä ja kuolema. Ja rakkaus ulottuuverhon molemmille puolille, nyt vieläkin vahvempana siteenä kuin olin ennen käsittänytkään.

Lapsen oikeus

..Silloin lapsi lähtee identifoitumaan ja kloonautumaan siihen, minkälainen vanhempi haluaa hänen olevan, sen sijaan että identiteetti muodostuisi puhtaasti sen perusteella minkälaiseksi lapsi syntyi ja mitkä ovat hänen omat ajatuksensa, omat tunteensa, omat kiinnostuksensa, omat kokemuksensa. Kenelle on annettu mandaatti sanoa toiselle että tunnet väärin, koet väärin, olet kiinnostunut vääristä asoista?

Kun lapsi saa kokea turvan tunnetta ja sitä että hänestä ollaan omana itsenään kiinnostuneita, tulee hänelle tilaa ja mahdollisuus ilmaista itseään aidosti sellaisena kuin hän on. Silloin ei myöhemmin tarvitse paikata haavoja, jotka tulevat siitä ettei lasta kuultu, nähty ja ymmärretty.

Näkymättömät Ninnit ja muut. Mikä on trauma ja mikä sen voi aiheuttaa? Mitä keho muistaa minkä mieli kieltää?

Näkymätön ninni haluaisi olla näkyvä, ja yrittää olla kaikille jotakin, jotta toiset näkisivät hänet. Mutta hänestä tulee vielä enemmän näkymätön. Välillä hänestä näkyvät himmeät ääriviivat, mutta toisinaan hän katoaa kokonaan näkyvistä. Mitä enemmän hän yrittää olla kaikille jotakin, sitä enemmän hän muuttuu näkymättömäksi eikä lopulta enää itsekään näe itseään. Hän on eksynyt. Eksynyt itseltään. Häntä ei ole.
Kehollamme on solumuisti. Trauma voi tulla kehon solujen tunnemuistiin esimerkiksi siitä, että vanhempi on huutanut lapselle, koska on tehnyt jotain vanhemman mielestä typerää, esim. on sotkenut, ja vanhempi ei väsyneenä ole jaksanut sitä sotkua.

SYYLLISYYS AJASSAMME

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota maailmassamme hyvin yleisesti vallitsevaan tapaan elää niin, että oma syyllisyys kielletään. Omille tekemisille ja sanomisille löytyy usein selitys. Sanonta ”syyllinen selittelee” on aika kuvaava ajatellessani aikaa, jota elämme. Kuulen usein sanottavan sanat ”ei saa syyllistää”, kun on kyse aidosti asian tuomisesta päivänvaloon totuudessa, niin kuin se oikeasti on. Syyllisyyden kohtaaminenJatka lukemista ”SYYLLISYYS AJASSAMME”