Suositeltu

Trauma

Trauma

Omassa elämässä tai suvun perimässä tapahtunut trauma voi aiheuttaa elimistössä stressitilanteen, joka pysyy siellä niin kauan kunnes tulemme siitä titetoiseksi, ja sitten sitä on mahdollista käsitellä.

Käsittelemättömän trauman seurauksena stressi voi aiheuttaa elimistössä erilaisia kehon fyysisiä ja psyykkisiä vaivoja.

Tunnetaideterapian avulla on mahdollista tulla tietoiseksi stressin aiheuttajasta, ja käsitellä sitä, jonka jälkeen mieli ja keho voivat paremmin.https://askellus.fi/tunne-taide-terapia

viha on puhdasta, luovaa voimaa

Osallistuin eilen kasvatustieteen professori Juha T. Hakalan maksuttomaan webinaariin, jonka oli järjestänyt Keravan opisto. Luennon aiheena oli ”Luova laiskuus ja hallittu hidastelu”. Luento oli todella mielenkiintoinen ja tärkeäkin aihe tässä ajassa, jossa elämme, kun suorittamisen paine on monella valtavan suuri, ja uupumisia tulee kaiken paineen ja kiireen keskellä yhä enemmän.

Hakala kertoi luennossaa myös erään kokemuksensa reissustaan isän kanssa meren jäällä. Isä oli pyytänyt häntä pitämään tarvitsemaansa välinettä tarkoin, koska sillä oli vaara pudota kuusi metriä syvään veteen. Kuinka ollakaan, isälle tärkeä väline putosi pojan käsistä veden syvyyksiin. Isä oli kuulemma harvoin vihainen, mutta tässä tilanteessa hänelle oli noussut vihan tunne ja hän hermostui. Väline, joka veteen putosi oli tärkeä ja kallis. Pian vihan tunteen purkautumisen jälkeen isä sai kuitenkin suuren oivalluksen, ja keksi miten välineen saisi meren pohjasta ylös sukkahousujen ja nurkkalistojen avulla!

Kuva: Pirkko Vuohtoniemi

Jäin pohtimaan asiaa, ja myös tämä edellä mainittu esimerkki osoittaa, että kun Juha T. Hakalan webinaarissa esillä ollut laiskuus ja elämän hidastaminen on tärkeää luovuuden kannalta, niin yhtälailla sitä on myös aidon vihan kohtaaminen ja vihan purkaminen. Kuinka olisi käynyt, jos isä olisi niellyt oman vihansa, purkamaton vihan tunne kun voi näyttäytyä katkeruutena ja estää vapaan, luovan energian virtaamista? Olisiko hän saanut oivalluksen, ja keksinyt miten hän saa itselleen tärkeän välineen ylös veden syvyksistä? Sitä emme enää voi todistaa, mutta vihan purkaessaan, vaikkakin valitettavasti poika saattoi saada siitä osansa, hän todella löysi luovuutensa siinä tilanteessa ja ratkaisi pulman, ja vieläpä onnistuneesti. Aidon vihan takana on siis luovuus!

Me voimme käyttää vihan tunnettamme luovuutemme kirvoittamiseen myös tietoisesti. Kun opimme tunnistamaan oman vihamme, ja uskaltaudumme tarkastella sitä, voimme kanavoida sen oikein, purkaa turvallisella tavalla, ja näin päästää tilaa luovalle energialle ja saada aikaan uusia innovaatioita, kuten edellä mainittu isän esimerkki osoitti.

Asiakkaideni ja asiakasryhmieni kanssa olen päässyt todentamaan tietoisen vihan purkamisen toimivuutta konkreettisesti.https://askellus.fi/palvelut/ Kun asiakas on saanut yksilöterapiassa/ohjauksessa ja ryhmässä kohdata ja purkaa vihaansa tunnetaideterapiassa käyttämieni metodien avulla, löytyy sieltä puhdasta, luovaa energiaa esimerkiksi sanoa EI, asettaa rajat, ja löytää itselle mielekäs tapa toimia ja elää tässä hetkessä.

Oman vihan kohtaamista ja purkamista voi siis myös harjoitella yhdessä terapeutin kanssa ja saada välineitä ja keinoja käyttää sitä terveellä tavalla. On ilo olla rinnallakulkijana niissä tilanteissa, kun henkilö löytää tuon oman aidon vihansa ja sen takaa puhtaan voiman ja luovuuden.

Rohkeutta sinulle oman vihasi terveeseen valjastamiseen. Aito, terve vihan purkaminen ei satuta eikä vahingoita itseä eikä toista fyysisesti ja/tai henkisesti.

Voi hyvin!

<3″ Karoliina

SYYLLISYYS AJASSAMME

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota maailmassamme hyvin yleisesti vallitsevaan tapaan elää niin, että oma syyllisyys kielletään. Omille tekemisille ja sanomisille löytyy usein selitys. Sanonta ”syyllinen selittelee” on aika kuvaava ajatellessani aikaa, jota elämme.

Kuulen usein sanottavan sanat ”ei saa syyllistää”, kun on kyse aidosti asian tuomisesta päivänvaloon totuudessa, niin kuin se oikeasti on. Syyllisyyden kohtaaminen vain edellyttää kohtaamaan omat pelot, joita tämä syyllisyys aiheuttaa, jotta voi nähdä aidon syyllisyytensä. Esimerkiksi, jos olen toiminut lapsiani kohtaan väärin, ei auta, että siirrän syyllisyyden tunteen syrjään hokemalla lauseita ”kaikkihan tekevät virheitä” ja ”kukaan ei ole täydellinen”. Kun todella pysähdyn sen edessä että olen toiminut väärin, kannan vastuun, pyydän anteeksi ja tästä eteenpäin haluan toimia toisin, syyllisyyden taakka kevenee, ja on sitä helpompi myös toimia toisella tavalla, tavalla, joka lähtee rakkaudesta, ei pelosta käsin.

Totuus vapauttaa - Askellus terapiapalvelut Raahe

Syyllisyydestä vapautuu uskaltamalla peloista huolimatta kohdata sen, mihin oikeasti olen syyllinen.

Anteeksiantamus itselle on myös tärkeää omassa tunneprosessissa. Se ei ole aina helppoa, ei toiselle eikä itselle, eikä se tapahdu järjen avulla. Kirjailija ja terapeutti Tommy Hellsten sanoittaa anteeksiantamusta hyvin: ”Se tapahtuu, kun suostumme irrottautumaan tarpeesta olla oikeassa, egomme murenee, ja jäljelle jää aito, haavoittuvainen minä.”

Oman kokemukseni kautta voin sanoa, että se tapahtuu juuri noin, kuin hän kuvaa. On suostuttava kohtaamaan itsensä rehellisesti. Silloin ei ole suojamuureja ympärillämme, vaan tilalle tulee nöyryys, ja ymmärrys, että olen keskeneräinen, erehtyväinen, ja voin nyt eheytyä ja toimia toisin, ottaen vastuun sanoistani ja teoistani.

Mitä syvemmin uskallan kohdata itseni, ne kipeimmätkin keskeneräisyydet, sitä vapautuneempi olen. Totuus vapauttaa. On sukellettava syviin vesiin tullakseen tietoiseksi, ja sitä kautta luoda rakkaudellisuutta niin itselleen kuin toisille. https://askellus.fi/palvelut

Voi hyvin, sinä, ja anna toistenkin voida hyvin.

<3′ Karoliina

VALO JA VARJO

Olen oppinut omalla matkallani, että ne kaikista vaikeimmat hetket elämässä on opettaneet minua eniten, olen oppinut itsestäni.

Jos kaikki menisi aina kuin laiva tyynessä vedessä ilman pienintäkään ongelmaa, miten voisimme tietää mikä meistä tekee iloisia, mikä tekee surulliseksi?

Pimeä puolesi, varjopuolesi, jota ehkä saatat hävetä, on ystäväsi, opettajasi. Opit itsestäsi sitä kautta enemmän kun kohtaat sen, kun sallit sen tulla näkyväksi. Varjopuolesi ei olekaan vihollisesi, jota sinun täytyy piilottaa, työntää pois. Se on auttamassa sinua oppimaan enemmän sinusta itsestäsi. Siispä, siellä varjopuolella on ne vahvimmat aistimukset, mitkä peilaavat meille vahvasti tätä elämää sen todellisuudessa. Pimeys saattaa olla vähän negatiivinen sana meille, koska meidät on ns. ohjelmoitu ajattelemaan niin. Minusta tähtitaivas on yksi maailmankaikkeuden kauneimmista näkymistä. Itseasiassa mitä pimeämpää on, sitä kirkkaammin ne tähdet loistavat, eli sitä enemmän siellä on valoa. Voimme olla samalla tavalla tietoisia niin meidän pimeästä kuin valoisasta puolestamme. Ne voi antaa olla samalla viivalla.

Jos sinulla nyt on menossa vaikea, raskas vaihe elämässä, muista: Tähdet eivät voi loistaa ilman pimeyttä! Kun tulemme tietoiseksi pimeydestä meissä, voimme yhdistää nk. positiivisen ja negatiivisen yhdeksi voimaksi. Ja siitä voi tulla jotain yhä kaunista kuin tuo tähtitaivas!

Ilman varjoa ei ole valoa.

Jos olet esimerkiksi valokuvaaja, ja haluat saada aikaan hyvän kuvan, sinun tulee olla tietoinen varjoista, valosta ja highlighteista, muuten jäävät uupumaan ne detaljit, jotka haluat kuvaan. Jos otan kuvan niin, että siinä on vain hirveästi valoa, siitä ei oikein tule hyvä kuva. Se on vähän suttuinen, epätarkka, liian valottunut, eikä kaikki ihanat yksityiskohdat näy. Jotta minusta voi tulla hyvä valokuvaaja, minun tulee omaksua varjon merkitys.

Useilla ihmisillä on vaikeuksia omaksua, tulla tietoiseksi omasta pimeästä puolestaan, koska meidät on opetettu olemaan positiivisia, mikä onkin hyvä asia elämän kannalta. Mutta! Se positiivisuus tulee aitona, kun sallin itselleni tuntea ja ilmaista sen tunteen juuri silloin kun se on, oli se minkälainen tunne tahansa. Sitä voi harjoitella esimerkiksi tunneryhmässä, jossa jokainen saa tulla näkyväksi kaikkine puolineen, valoineen ja varjoineen, ilman arvostelua. Sellaisen ryhmäkokemuksen kautta on usein helpompi kohdata tavallisessa arjessa ihmisiä, ja uskaltaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omien tunteidensa kanssa. https://askellus.fi/ryhmat/

Tarvitsen siis hyvän, huonon ja ruman, valon ja varjon. Kaikki ne yhteen liitettynä tekee elämästä kauniin. Varjopuoleni tuntemalla voin saada enemmän asioita elämääni, niitä yksityiskohtiakin. Ja voin myös olla enemmän aito, kun ei tarvitse piilotella mitään. Kontrasti luo tasapainoa. On helpompi hengittää.

Rohkaisen sinua lähtemään matkalle omaan sisimpääsi. Sitä ei tarvitse tehdä yksin, siihen voi pyytää apua. Tunnetaideterapia on yksi ”oikotie” siihen. Tunneteos tuo kehon tunnemuistin kautta esiin sen, mitä mieli ei osaa ajatella tai ei muista, tai minkä järki haluaa piilottaa. Se tuo pintaan juuri sen, mikä on tarpeellista tulla esille tässä hetkessä. Usein ne ovat niitä varjopuolia, jotka ovat piilossa, tai peittelemme niitä tietoisesti tai tiedostamattamme. Mutta, mitä epämukavammat tunteet oivallusta edeltää, sitä voimaannuttavampaa ja antoisampaa se on. https://askellus.fi/palvelut/

Oman itsensä tunteminen on myös hyvin tärkeää elämän jatkuvuuden kannalta, etenkin tällaisena aikana, joka nyt vallitsee. Siitä myöhemmin lisää. Pysythän matkassa mukana. 🙂

Voi hyvin, sinä.

<3” Karoliina

P.s. Kirjoita rohkeasti omia ajatuksiasi, palautetta tai toiveita. Toisten kanssa ajatusten ja tunteiden jakaminen on opettavaista ja oivalluttavaa. Blogiteksteissä kirjoitan pitemmästi, Facebooksivuilla ja Instagramin puolella infoa ja enemmän kuvia. Jos et vielä ole seuraamassa, käy klikkaamassa itsesi seuraajaksi, niin saat aika-ajoin evästä matkalle mukaan.

KOronA, VOI KORONA…VAI MITÄ SE OLI?

Koko maailma on pysähtynyt, peruutettu, suljettu.
Koronavirus, meidän, koko maailman, yhteinen puheen ja huolenaihe.
Tänään Suomi on epidemian kynnyksellä koronaviruksen kanssa.
Konsertit on peruttu, matkat peruttu, kirjastot ja urheiluhallit suljettu. Vessapaperi on loppunut kaupoista, koska Maslowin tarvehierarkia on saanut yhden palikan lisää perustarpeiden edelle. Alimpana lukee nyt wc-paperi.

Uskon, että kaikilla asioilla on kääntöpuolensa, ja siksi tämäkin aihe houkuttelee kääntämään kolikon toisen puolen näkyville ja pohtimaan sitä.
Viime vuosikymmenien aikana on tapahtunut suuria muutoksia globaalilla tasolla ihmisten arjessa. Teknologia on kehittynyt, hurjasti, ja sen myötä mahdollisuus olla yhteydessä ympäri maailman, mutta myöskin tarve olla saatavilla on lisääntynyt, koska länsimaista suurella osalla on älypuhelimet käytössä. Elämme myöskin kulttuurissa, jossa työnteon merkitys on suuri, mikä on tietysti hyvä asia, mutta mikä on jollakin tavalla ehkä vääristänyt ihmisten suhdetta kiireettömyyteen, jouten oloon. Kiireellä ja touhulla on arvotettu ihmisten olemassaolon tärkeyttä, ja samanaikaisesti on kärsitty siitä, että kiire ja stressi, työn paljous uuvuttaa, eikä oikein ole aikaa niille asioille, mitkä koemme arvolistalla tärkeiksi. On juostava palaverista toiseen, tehtävä sitä tätä ja tuota, koska on niin tärkeä työ. Syyllisyyden tunne siitä, että perheelle ei jää tarpeeksi aikaa on ollut isolla osalla kova, ehkä hieman hiljaa tiedostaen siitä kärsitty. Tiedostaen, mutta alistuen tilanteeseen.
Nyt kalenterissa onkin punainen viiva kongressien, konserttien, luentojen, matkojen ja alkavien koulutusten kohdalla. Peruttu. Peruttu. Peruttu…. siirretty syksyyn.
Yhtäkkiä onkin aikaa. Mitä nyt?
Kolikolla on siis toinenkin puoli. Tarkastellaanpa lähempää mitä tämä hetki voi meille antaa. Harrastusten ja muiden menojen  jäädessä väliin, olemmekin läheisten kanssa kotona. Yhdessä. Nyt onkin aikaa keskittyä perheeseen. Kuinka me voimme? Miten meillä on tähän asti mennyt? On ollut helppo hukuttaa se menojen ja kiireen alle. Mutta nyt saimmekin lahjaksi sen, että maailma on pysähtynyt. Mitä meille oikeasti kuuluu?
Mitkä ovat arvoni? Miten ne ovat viime vuosina toteutuneet? Elänkö todella arvojeni mukaan?
Olisiko nyt hyvä aika pysähtyä miettimään sitä ja tehdä tarvittavia muutoksia? Mitkä asiat minulle oikeasti ovat tärkeitä, ja mitä voin tehdä, jotta voin elää sen mukaisesti? Käytänkö aikani niihin asioihin, joita elämässäni haluan olevan?

Koronavirus on aiheuttanut maailman ihmisissä monensorttista ahdistusta ja uutisointi on lietsonut pelkoa ja hysteriaa, jopa itseaiheutettuja kuolemia. On todella tärkeää, että asia otetaan vakavasti, olipa sen aiheuttajana mikä tahansa taho (monenlaista teoriaa ja arvelua asiasta kun on). Jokaisen on syytä ottaa vastuu, ettei itse ole aiheuttamassa lisäongelmaa omalla vastuuttomuudella ja välinpitämättömällä suhtautumisella asiaan. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että meidän tulee elää pelossa ja ahdistuksessa ja pelätä pahinta. Jos sellaisia pelkoja on, niistä on hyvä puhua ja kohdata tunteet sellaisina ja purkaa ne sopivalla tavalla. On olemassa sanonta, se mihin keskittyy se lisääntyy. Mitä enemmän keskitymme koronaan ja sen kauheuteen, sitä enemmän se herättää meissä pelkoa ja stressiä, mitkä taas ovat myrkkyä keholle, ja keho sairastuu helpommin stressin takia. Let love guide you, not fear. ❤

Keskittymällä hyviin asioihin, niihin, mitkä aidosti ovat meille hyväksi ja lisäävät meidän hyvinvointia, lisäävät myös kehon vastustuskykyä.

Nyt on myös hyvä aika katsastaa, minkälainen ruokavalio minulla on, ja elänkö aidosti terveellisesti?
Terveellinen elämäntapa koostuu hyvin monenlaisesta asiasta. Kun keho-mieli yhteys on, ja tasapaino niiden välillä, pysymme tasapainossa elämämmekin kanssa, vaikka eteen tulee haasteita.
Ei turhaan ole korostettu esim. d-ja c-vitamiinin tärkeyttä ihmiselle. Suurimmalle osalle ei käy kuinkaan koronaviruksen takia, mutta arvelen, ettei tämä ole viimeinen epidemia, jolloin terveiden elämäntapojen tärkeys korostuu. Toivon, että tämä koronavirus saa ne ihmiset ajattelemaan terveellisten elämäntapojen tärkeyttä, joille se on vierasta ja ehkä haastavaakin omaksua. Apua on kuitenkin saatavilla, kaikkea ei tarvitse itse osata heti. Jostakin on aloitettava. Muistolauseena voisi tässä olla: Otan niin pienen askelen, että muutos parempaan on mahdollista toteuttaa. https://askellus.fi/palvelut/

Joutenolollekin tuli nyt tilaa, ja saattaa tuntua tylsältä, kun ei pääse niihin paikkoihin, mihin normaalissa arjessa on tukka putkella liihottanut. ”Joutuu vain olla”.

Mutta!

Luovuus syntyy tyhjästä. Tylsyys on siis tärkeää! Jotta jokin voi syntyä, sille on oltava tilaa.

Jos kokoajan suoritamme ja aikataulutamme elämäämme menojen mukaan, ei jääkään tilaa tylsyydelle, sille tyhjälle, missä syvin luovuutemme asuu. Kun ei ole mitään, kaikki on mahdollista. Näiden mietteiden kanssa toivon, että voit hyvin. Sinä.

Sydämellä,

Karoliina

Blogiterveisiä!

Tervetuloa mukaan matkalle, joka on samalla myös minun oma matka, jonka jälkeenpäin tulen näkemään. Me jokainen kun olemme keskeneräisiä, kukin eri tavallamme, elämän eri osa-alueilla. Tämä blogi ei tule olemaan täydellisyyden blogi, jossa annan vastauksia, vaan se on elämän makuinen, johon kuuluu keskeneräisyys. Valmiin ja keskeneräisen kombinaatio kai tekeekin elämästä täydellisen, ja siksi kiehtovan matkan taivaltaa.

Pohdin paljon asioita ollessani yksin.
Tarvitsen yksinoloa jäsentääkseni elämääni, ja oivaltaakseni asioita syvällä sisimmässäni, ei vain ulkoapäin ohjautuvasti, vaan tunnetasolla.
Se ei tarkoita,että ne oivallukset olisivat omia keksintöjä, vaan sitä, että omassa sisimmässäni tunnen sen oivalluksen, ikäänkuin näkökenttä laajenisi palan lisää.  Useimmiten ne oivallukset liittyvät omaan kasvuun. Joitakin aikoja sitten oivalsin, että minun on tehtävä jotain. Tuntui, etten saa mitään aikaiseksi ja tunsin itsevihaa siitä etten ollut tehnyt niitä asioita joita olisin halunnut. Alkoi masentaa, teki mieli mennä kaapille syömään jotain. Ja meninkin. Tein omenapaistosta. Sitä syödessä tajusin, että tämähän oli lahja. Viesti itselleni siitä, että tee jotain. Lähdin ulos kävelylle, happea saamaan, ja soitin ystävälle. Jo vain helpotti olo ja mieli keveni!

Jatka lukemista ”Blogiterveisiä!”