”Kysypä kalalta miltä vesi tuntuu…”
Hyvää Isänpäivää, olitpa isä, isoisä, isoisoisä, isän lapsi, tai ”isätön”.
Isänpäivän kunniaksi muutama sananen isäsuhteesta:
Isänpäivä on ilon ja elämän juhlimisen päivä. Isät saavat pieniltä ja isommiltakin lapsilta muistamisia. Pieni koululainen on saattanut väkertää monta päivää korttia isälleen ja haluaa näin ilahduttaa omaa isäänsä ja jännittää päivää lähes yhtä paljon kuin joulua kun saa sunnuntaiaamuna laulaa omalle isälleen. Omat lapseni tekivät isälleen isädiblomin ja erilaisia pikku askarteluja. Se oli heille tärkeää.
Isänpäivä ei kaikille kuitenkaan näyttäydy näin iloisena päivänä. Isänpäivän tienoilla saattaa tuntemukset olla raskaita, jos taustalla on kokemuksia vaikeasta isäsuhteesta, tai siitä ettei sitä ole oikeastaan ollutkaan, tai olet menettänyt isäsi varhaisessa iässä, tai aivan vasta ja jotain tuntui jäävän välillänne kesken tai muutoin vain kaipaat isääsi elämääsi. Jokaisella on oma tunnekokemus suhteesta isään, eikä sitä kokemusta voi kukaan toinen kieltää.
Olet saattanut jäädä vaille jotain, mitä isältäsi olisit tarvinnut, tai ehkä olet kokenut isäsuhteessasi jotain, mikä ei ollut sinulle hyväksi, ja minuutesi pirstaloitui sen myötä. Ehkä olet joutunut näihin päiviin asti kantaa taakkaa kokemuksesta, mikä tapahtui sinun ja isäsi välillä, tai ehkä näit kodissasi sellaista isäsi käytöstä, mikä rikkoi sinua. Yksi tärkeimmistä tehtävistä isyydessä on tuoda turvaa perheeseen. Ehkä sitä ei ollutkaan..?
Kokemukset lapsuuden isäsuhteesta vaikuttavat myöhemmällä iällä esimerkiksi siihen, millaiseen parisuhteeseen tai työsuhteeseen ajaudumme. Haemme aikuisuuden suhteissa usein samankaltaista tunnedynamiikkaa kuin lapsuudessa oli. Sitä tuttua, vaikkei se aina olisi fyysisesti tai tunteiden tasolla turvallistakaan.
Kehon tunnemuistissa on kokemus tietynlaisesta isäsuhteesta, tai tietynlaisesta parisuhteesta, ja tiedostamatta saatamme hakeutua samanlaiseen suhteeseen, kuin vanhemmilla oli, tai rakastua isän tai äidin kaltaiseen puolisoon, olit sitten mies tai nainen. Jos isäsi oli kodissanne dominoiva, ja äiti alistuva, saatat heteronaisena viehtyä samankaltaisesta ihmisestä kuin isäsi. Tai jos äitisi oli dominoiva, ja isäsi alistuva, saatat heteromiehenä rakastua dominoivaan ja määräilevään naiseen. Tai sitten alitajuntaisesti hakeudut suhteeseen, jossa tämä malli on ikäänkuin ylösalaisin, eli juuri päinvastoin, mahdollisimman kaukana siitä.
Aina se ei kuitenkaan ole tervettä, ja suhde ei ole tasapainoinen. Havahtumalla siihen, ettei suhde ole terveellä pohjalla ja käsittelemällä lapsuuden suhteita ja siellä olevia kipuja alamme ohjautua terveempiin ihmissuhteisiin. Silloin emme vain ajaudu niihin, vaan kykenemme olla enemmän tietoisia, mitä suhteessa tunnedynaamisesti tapahtuu ja siten olemme myöskin kykenevämpiä valitsemaan minkälaisessa ihmissuhteessa todella haluamme olla, ja miten asetamme rajat missäkin suhteessa. Silloin on mahdollisuus tasapainoiseen ihmissuhteeseen, jossa keskinäinen kunnioitus ja arvostus ovat luonnostaan osana suhdetta.
Mikään ei kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla, eikä tällainen ihmissuhteissa tapahtuva muutos ole lineaarista, vaan se on monivaiheinen matka, prosessi, jossa pieni, epävarma askelkin on tärkeä, kun haluat elämääsi terveempiä ihmissuhteita.
Omat isämme toimivat lapsuudessamme niillä eväillä, mitä heillä oli, ja syystä tai toisesta isäsi ei ehkä kyennyt ottaa vastuuta omista tunteistaan. Ehkä heidän lapsuudessaan oli ylisukupolvista käsittelemätöntä sotatraumaa, ja siitä seurannutta rakkaudettomuutta, kaltoinkohtelua, väkivaltaa, alkoholismia tai puhumattomuutta ja he siirsivät sitä edelleen lapsiinsa. Kenties isäsi ei kyennyt olla edes fyysisesti läsnä ja jouduit kokemaan sekä fyysisen että henkisen hylätyksi tulemisen. Jäit vaille sitä, mitä olisit tarvinnut, tai jouduit nähdä ja kokea asioita, jotka olivat liikaa lapsen mielellesi.
Siksi meitä ammattiauttajia on, että voimme olla kanssakulkijana, kun haluat tervehdyttää ihmissuhteitasi. Saat terapeutilta apua omien tunteidesi ja isäsuhteesi käsittelyyn ja oman identiteettisi vahvistamiseen. Saat terapeutilta peilausta siihen, mikä on tervettä ja mikä ei.
Tommy Hellstenin sanoin, kalalta ei voi kysyä miltä vesi tuntuu, joten on tultava siitä vedestä ensin pois, jossa oli. Kun asioita katsoo objektiivisesti, on mahdollisuus nähdä ne nk. terveiden linssien läpi ja tehdä terveempiä valintoja elämässä. Terapiasuhteessa, jossa tulet nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi saat korjaavia kokemuksia vaikeisiin kokemuksiisi. Sen myötä elämääsi alkaa tulla ihmisiä, joiden kanssa on aidosti hyvä olla ja se mitä vaille olit jäänyt saa täyttyä toisissa, terveissä ihmissuhteissa.
Vielä kerran, Hyvää isänpäivää. Olet rakas ja arvokas, siksi että olet olemassa.
Rakkaudella, keho-ja taideterapeutti/hyvinvointivalmentaja
Karoliina

