HYVÄKSYNKÖ ITSENI?

Kirjoitin taannoin, tammikuussa vuonna 2018 lehtikirjoituksen Raahen Psyyken jäsenlehteen tunnetaideterapiaopintojeni alkutaipaleella, ja ajattelin nyt julkaista sen myös täällä blogissani muuttamatta tekstiä mitenkään, vaikka mieli tekisi, sillä huomaan tietoisuuteni avartuneen tuosta ajasta paljon. Teksti tuntuu kuitenkin ajankohtaiselta vieläkin, kun ihmisten kanssa keskustelee elämästä ja tunteista ja itsensä hyväksymisestä. Jokainen on matkalla, ja mitä syvemmälle omassa tunneprosessissa uskaltaa sukeltaa, sitä enemmän tietoisuus ja ymmärrys itsestä avautuu.

Teksti vuodelta 2018:

”Ihanaa, olen kaunis/komea, olen suosittu, minulla on viisaita ajatuksia, olen hyvä siinä mitä teen, osaan ottaa aina kaikki huomioon, syön aina terveellisesti, liikun joka päivä juuri oikean määrän perustuen tutkimuksiin ja laskelmointeihin. Murjaisen älykkäitä ja hauskoja vitsejä kanssaihmisille ja saan toiset hyvälle tuulelle ja saan toiset hyvälle tuulelle. Muistan aina venytellä, olen aina ajan tasalla jokaisesta ympärilläni olevasta tapahtumasta ja muistan tietenkin jokaista läheistä ystävää ja tuttavaa säännöllisin väliajoin. Käytän rahaa aina järkevästi ja nukun sopivasti, olen täynnä energiaa, uutta luovaa puhtia. Elämä on täydellistä, eikö vain? Pystyithän samaistumaan?

Ai et? En minäkään. Entä herättääkö edellä kuvaamani illuusio hyvästä elämästä tunteita ja ajatuksia sinussa, lukija?

Itsessäni nuo kuvatut asiat herättävät mielikuvan armottomasta aikapommista, joka asettaa ihmisen tiettyihin raameihin, joihin on tavalla tai toisella pystyttävä, tai sitten en voi hyväksyä itseäni, vaan tilalle tulee morkkis, itseviha, itsesyytös. Miksi en pystynyt, miksi olen niin surkea? Taas valvoin, en ostanut salaattia, söin suklaata, en muistanut sitä, tätä tai tuota, otin tilaa toisilta, sanoin rumasti, jätin lenkin välistä. Suututtaa.

Mitä enemmän suututtaa ja tunnen huonoutta, sitä enemmän lipsun ”väärille” urille vaatiessani itseltäni sitä tiettyä muottia, jossa täytyy elää. Ja kun en kyennytkään, morkkis kasvaa, ja huomaan, etten lopulta huolehdi itsestänikään enää niin kuin olisi tarpeen, ja olen pahalla päällä myös ulkopuolella oleville asioille ja kanssaihmisille.

Seuraavan kysymyksen äärelle haluaisin sinun kanssasi pysähtyä.

Huolehdinko itsestäni niin, että voin hyvin? Hyväksynkö itseni niin, että voin ajatella ansaitsevani huolenpidon ja tunteen, että voin hyvin? Jos ihmiset asettaa ikään kuin viivalle, tunnenko olevani samalla viivalla, vai viivan ala- tai yläpuolella?

Emmekö ole samanarvoisia persoonia, kuin toisetkin? Oletko joskus kuunnellut, miten itsellesi puhut? Oletko kenties soimannut itseäsi tekemättömistä töistä, epäonnistumisista, tehtävästä, joka ei mennytkään täydellisesti, vaan jäi keskeneräiseksi, inhimilliseksi?

Jos tunnistat tämän itsessäsi, voisitko sanoa samat kotkotukset läheisellesi, ihmiselle, jota rakastat?

Sisäiset tunteemme heijastavat ulospäin niitä asioita, joiden kanssa milläkin hetkellä prosessoimme, tiedostamattamme tai tiedostaen. Kun voimme huonosti emmekä hyväksy itseämme ja laiminlyömme omat aidot tarpeemme, heijastuu se ulospäin, ehkä rumana puheena läheistä kohtaan, arvostelemisena, syyllistymisenä kaikesta tai syyttelynä, ja oman syyllisyytemme ”pesemisenä” eli juoruiluna.

Kun taas voimme hyvin ja hyväksymme itsemme, arvostamme itseämme, pidämme huolta omista tarpeistamme, näkyy se hyvänä, ystävällisenä puheena kanssaihmisille, toisten kunnioittamisena ja hyväksymisenä, eikä ole tarvetta juoruiluun, ja elämän energiaa säästyy niihin asioihin, jotka meille ovat aidosti tärkeitä. Muutama asia tässä esimerkkinä.

Miten sitten pääsemme itsemme kanssa ystäviksi, miten voin hyväksyä itseni, kun tottumus ja malli kotoa on tämä, ehkä aina ollutkin. On hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseä ja rohjeta kysyä itseltään edellä mainittuja kysymyksiä. Joskus on vaikeaa tunnistaa itsessä niitä vahingoittavia ”lukkoja” ja lähteä avaamaan omaa sisintään, omia käsittelemättömiä tunteita, jotka aiheuttavat armotonta itsekritiikkiä ja itsemme laiminlyöntiä. Yksin voi olla mahdotonta edes yrittää muuttaa niitä iskostuneita malleja itsessä, vaikka tiedostaisimmekin niiden vahingoittavan meitä itseämme ja sitä kautta läheisiämme.

Apua on onneksi saatavilla, ja on jopa suotavaa, että jokaiselle tulisi mahdollisuus avata itselleen omaa perimää ja sieltä ja oman elämän kokemuksista kumpuavia asioita ja niihin liittyviä tunteita, voidakseen paremmin, voidakseen hyväksyä itsensä aidosti, totuudessa, rehellisesti, voidakseen hyväksyä tunteensa, oli se pelkoa, vihaa, syyllisyyttä, häpeää, rakkautta, iloa, onnea, mitä tahansa, voidakseen kohdata ja käsitellä ne, ja sitä kautta voida hyvin, riittävän hyvin, että tuntee olevansa arvokas ja voidakseen kunnioittaa itseään.

Erilaiset terapiat, tunneryhmät, tunnetaideterapia, tunnevyöhyketerapia, psykoterapia, muutama tuntemani alue mainitakseni, voivat auttaa löytämään itselle armollisen ja arvokkaan polun, jonka kanssa on sinut. Keskustelut näiden ammattilaisten, jotka ovat itse prosessoineet omia tunteitaan, käyneet omaa elämänkaartaan läpi ja peilaavat niitä asiakkaan kanssa, auttavat meitä kulkemaan sillä polulla, jota haluamme kulkea, totuudessa, heikkouksineen ja vahvuuksineen, löytäen ja oivaltaen.

Minkälainen minä olen? Mistä tulen? Minkälainen on tunneperimäni? Missä olen nyt menossa omassa prosessissani, elämässäni? Mitä haluan? Mitä en halua?

Oma hyvinvointi heijastuu ulospäin saaden ympäristönkin voimaan paremmin, ja ympäristön hyvinvointi heijastuu sitten takaisin itseemme. Laitetaan happinaamari ensin itsellemme. Olemme sen arvoisia, elämä on arvokas. Elämä on lahja. Kaikkea hyvää sinulle toivottaen, Karoliina Taskila”

Huomenna on ystävänpäivä. Ystävyys ei ole itsestäänselvyys. Sen olen koulukiusattuna lapsena saanut kokea voimakkaasti. Nyt saan olla kiitollinen kaikista rakkaista läheisistä, joita olen saanut elämääni, ja tuntuu, etteivät sanat riitä kertomaan, kuinka kiitollinen heistä olen.

Toivon, että sinäkin voit osoittaa kiitollisuutesi omalle läheisellesi nyt ja tässä. Sinä olet arvokas, minä olen arvokas ,hän on arvokas. Eikä sillä ole hintalappua perässä. Hyvää ystävänpäivää jokaiselle, joka päivä!

Ystävänpäiväterveisin, Karoliina