Haluan jakaa tähän blogiin tekstin, jonka olen julkaissut Askelluksen Facebook-sivuilla v.2021:
Mulla ei aina ole ollut helppoa. Niin, totta. Kellään ei ole aina helppoa.
Nuorena, kouluväkivallan uhrina, itsetuhoisten ajatusten ylipääsyn jälkeen ja erilaisten vaiheiden jälkeen ja kaukana ulkomailla olon aikana tajusin, että mun on hoidettava itseäni, en pääse karkuun omia tunteitani, vaikka ulkoisesti kaikki on oikein mallillaan ja hienosti.
Päätin, että jos tämän nuoruuden yli jaksan, niin noin 32-vuotiaana minulla alkaa parempi elämä. En tiennyt silloin, miksi juuri 32-vuotiaana, se vain tuli kuin itsestään jostakin, viestinä kai. Päätin, että siitä huolimatta, että menneisyydessäni on tapahtunut raskaita asioita, voin tehdä valinnan. Jään uhriksi elämääni, tai sitten luon siitä sellaisen, että voin keinutuolissa tuntea rauhallisin mielin eläneeni rikkaan, runsaan ja hyvän elämän. Pahin pelkoni oli se, että en voi elää sellaista elämää, jota oikeasti haluan, vaan olen se heiveröinen tyttö, jota voi polkea ja alentaa, koska hänen elämäniloa ja persoonaa ei kestetä. Se oli uskomukseni.
Minulle annettiin kuitenkin voimaa katsoa asiaa uhriutumisen sijaan vastuullisuuden kautta. Sain ajatuksen: ”Kasvatan henkistä pääomaa itselleni. Sitä ei minulta voi kukaan viedä pois.”
Se oli prosessin alkuvaihetta, mutta elämä jatkui, ja kasvua olikin tulossa. Äidiksi tuleminen herätti minussa vielä suuremman vastuun, sillä lapset olivat suuria peilejä omille tunteilleni. Minun oli haettava apua ja hoidettava itseäni, jotta en siirrä lapsiini omaa traumaani.
Siitä alkoi polku kohti itsenäistymistä, oman identiteetin löytymistä, tietoisuuden kasvattamista, itseni syvästi ymmärtämistä. Vaikka prosessi on ollut tosinaan raskaskin, niin päivääkään en vaihtaisi siitä pois. Se kaikki on kasvattanut minusta sellaisen, joka nyt olen. Olen vahvempi kuin koskaan aikaisemmin ja koen aidosti tuntevani itseni. En tarvitse päälleliimattua suojakilpeä, kermakuorrutusta. Olen minä, se joksi synnyin, ja oman fyysisen ja psyykkisen olomuotoni kautta voin palvella ja antaa itsestäni niitä lahjoja mitä minulle on annettu. Tänään en voisi olla enempää kiitollinen tästä matkasta jota olen saanut elää, välillä yksin, välillä yhdessä tiiviissäkin porukassa kokemuksia jakaen ja tunteita purkaen, ja aina löytänyt palan eheytyä ja voimistua.
32-vuotiaana tosiaankin alkoi minulle uusi elämä. Olin juuri käynyt raskaan elämänmuutoksen läpi, ja kokenut helvetillistä hylätyksitulemisen tuskaa, hylätyksitulemisen traumani 18 vuoden takaa toistui, todella rajuna. Kuin ihmeen kaupalla selvisin siitä, ja kaikesta huolimatta ystävien ja ammattilaisten tukemana sain voimaa jaksaa elää.
Onnekseni olin myös aloittanut tunnetaideterapiaopintoni, jotka myöskin toivat voimaa elämääni, joka oli kuin kavala pyörremyrsky, jonka suuntaa ei voinut ennalta arvata.
Aika oli elämäni kamalinta. Mutta tiedättekö mitä.. minä tarvitsin sen helvetin. Tarvitsin sen, kasvaakseni siihen mittaan joka nyt olen. Sillä ilman sitä kokemusta en voisi ymmärtää niin paljon kuin nyt ymmärrän, itseäni, elämää ja toisia ihmisiä. Ja voin auttaa muita.
Kokemukseni vaativat suurta tunneprosessia, tunteiden vastaanottamista, kokemista ja purkamista ja paljon anteeksiantamusta, niin itselle kuin toisille, ja nyt tuntuu hupaisalta ajatella, että prosessi, joka alkoi Utahin upeilta kallioilta, jossa kaikki piti olla hyvin sai ikäänkuin päätepisteen, kun lähdin vanhempieni luokse Espanjaan ja siellä rantaviivaa pitkin lenkkeillessäni tajusin, että se elämä, joka oli nyt takanapäin, ei ollutkaan minulle tarkoitettu. En olisi ollut siinä onnellinen. Minulle oli tarkoitettu jotakin muuta, jotakin sellaista, mikä on enemmän totta. Piti mennä kauas nähdäkseen lähelle. Valheellinen minäni, jota en ollut ymmärtänyt oli saanut lopun ja uusi minäni sai alkaa kuoriutua kuin perhosen toukka kotelostaan ja muuntua perhoseksi.
Joskus tarvitsee siis käydä isoja taisteluita ja antaa myrskyn myllätä, kunnes se rauhoittuu, ja lopulta voi palata itsensä äärelle, sen, joka oli, mutta jonka oli elämän varrella kadottanut.
Kiitos elämä! Kiitos kaikesta mitä olet matkalleni antanut!
~ Karoliina~
- hyvinvointia sinun ja läheisesi parhaaksi - 