Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota maailmassamme hyvin yleisesti vallitsevaan tapaan elää niin, että oma syyllisyys kielletään. Omille tekemisille ja sanomisille löytyy usein selitys. Sanonta ”syyllinen selittelee” on aika kuvaava ajatellessani aikaa, jota elämme.
Kuulen usein sanottavan sanat ”ei saa syyllistää”, kun on kyse aidosti asian tuomisesta päivänvaloon totuudessa, niin kuin se oikeasti on. Syyllisyyden kohtaaminen vain edellyttää kohtaamaan omat pelot, joita tämä syyllisyys aiheuttaa, jotta voi nähdä aidon syyllisyytensä. Esimerkiksi, jos olen toiminut lapsiani kohtaan väärin, ei auta, että siirrän syyllisyyden tunteen syrjään hokemalla lauseita ”kaikkihan tekevät virheitä” ja ”kukaan ei ole täydellinen”. Kun todella pysähdyn sen edessä että olen toiminut väärin, kannan vastuun, pyydän anteeksi ja tästä eteenpäin haluan toimia toisin, syyllisyyden taakka kevenee, ja on sitä helpompi myös toimia toisella tavalla, tavalla, joka lähtee rakkaudesta, ei pelosta käsin.
Syyllisyydestä vapautuu uskaltamalla peloista huolimatta kohdata sen, mihin oikeasti olen syyllinen.
Anteeksiantamus itselle on myös tärkeää omassa tunneprosessissa. Se ei ole aina helppoa, ei toiselle eikä itselle, eikä se tapahdu järjen avulla. Kirjailija ja terapeutti Tommy Hellsten sanoittaa anteeksiantamusta hyvin: ”Se tapahtuu, kun suostumme irrottautumaan tarpeesta olla oikeassa, egomme murenee, ja jäljelle jää aito, haavoittuvainen minä.”
Oman kokemukseni kautta voin sanoa, että se tapahtuu juuri noin, kuin hän kuvaa. On suostuttava kohtaamaan itsensä rehellisesti. Silloin ei ole suojamuureja ympärillämme, vaan tilalle tulee nöyryys, ja ymmärrys, että olen keskeneräinen, erehtyväinen, ja voin nyt eheytyä ja toimia toisin, ottaen vastuun sanoistani ja teoistani.
Mitä syvemmin uskallan kohdata itseni, ne kipeimmätkin keskeneräisyydet, sitä vapautuneempi olen. Totuus vapauttaa. On sukellettava syviin vesiin tullakseen tietoiseksi, ja sitä kautta luoda rakkaudellisuutta niin itselleen kuin toisille. https://askellus.fi/palvelut
Voi hyvin, sinä, ja anna toistenkin voida hyvin.
<3′ Karoliina
