VALO JA VARJO

Olen oppinut omalla matkallani, että ne kaikista vaikeimmat hetket elämässä on opettaneet minua eniten, olen oppinut itsestäni.

Jos kaikki menisi aina kuin laiva tyynessä vedessä ilman pienintäkään ongelmaa, miten voisimme tietää mikä meistä tekee iloisia, mikä tekee surulliseksi?

Oletko ajatellut, että pimeä puolesi, varjopuolesi, jota ehkä saatat hävetä, onkin opettamassa sinua. Opit itsestäsi sitä kautta enemmän kun kohtaat sen, kun sallit sen tulla näkyväksi. Varjopuolesi ei olekaan vihollisesi, jota sinun täytyy piilottaa tai työntää pois. Se on auttamassa sinua oppimaan enemmän sinusta itsestäsi. Siispä, siellä varjopuolella on ne vahvimmat aistimukset, mitkä peilaavat meille vahvasti tätä elämää sen todellisuudessa. Pimeys saattaa olla vähän negatiivinen sana meille, koska meidät on ns. ohjelmoitu ajattelemaan niin. Minusta tähtitaivas on yksi maailmankaikkeuden kauneimmista näkymistä. Itseasiassa mitä pimeämpää on, sitä kirkkaammin ne tähdet loistavat, eli sitä enemmän siellä on valoa. Voimme olla samalla tavalla tietoisia niin meidän pimeästä kuin valoisasta puolestamme. Ne voi antaa olla samalla viivalla.

Jos sinulla nyt on menossa vaikea, raskas vaihe elämässä, muista: Tähdet eivät voi loistaa ilman pimeyttä! Kun tulemme tietoiseksi pimeydestä meissä, voimme yhdistää nk. positiivisen ja negatiivisen yhdeksi voimaksi. Ja siitä voi tulla jotain yhä kaunista kuin tuo tähtitaivas, silloin olemme aidosti kokonaisia.

Jos olet esimerkiksi valokuvaaja, ja haluat saada aikaan hyvän kuvan, sinun tulee olla tietoinen varjoista, valosta ja highlighteista, muuten jäävät uupumaan ne detaljit, jotka haluat kuvaan. Jos otan kuvan niin, että siinä on vain hirveästi valoa, siitä ei oikein tule hyvä kuva. Se on vähän suttuinen, epätarkka, liian valottunut, eikä kaikki ihanat yksityiskohdat näy. Jotta voin tulla hyväksi valokuvaajaksi, minun tulee omaksua varjon merkitys.

Useilla ihmisillä on vaikeuksia omaksua, tulla tietoiseksi omasta pimeästä puolestaan, koska meidät on opetettu olemaan positiivisia, mikä toisaalta onkin hyvä asia elämän kannalta. Mutta! Se positiivisuus tulee aitona, kun sallin itselleni tuntea ja ilmaista sen tunteen juuri silloin kun se on, oli se minkälainen tunne tahansa. Sitä voi harjoitella esimerkiksi tunneryhmässä, jossa jokainen saa tulla näkyväksi kaikkine puolineen, valoineen ja varjoineen, ilman arvostelua. Sellaisen ryhmäkokemuksen kautta on usein helpompi kohdata tavallisessa arjessa ihmisiä, ja uskaltaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omien tunteidensa kanssa. https://askellus.fi/ryhmat/

Tarvitsen siis hyvän, huonon ja ruman, valon ja varjon. Kaikki ne yhteen liitettynä tekee elämästä kauniin. Varjopuoleni tuntemalla voin saada enemmän asioita elämääni, niitä yksityiskohtiakin. Ja voin myös olla enemmän aito, kun ei tarvitse piilotella mitään. Kontrasti luo tasapainoa. On helpompi hengittää.

Rohkaisen sinua lähtemään matkalle omaan sisimpääsi. Sitä ei tarvitse tehdä yksin, siihen voi pyytää apua. Tunnetaideterapia on yksi ”oikotie” siihen. Tunneteos tuo kehon tunnemuistin kautta esiin sen, mitä mieli ei osaa ajatella tai ei muista, tai minkä järki haluaa piilottaa. Se tuo pintaan juuri sen, mikä on tarpeellista tulla esille tässä hetkessä. Usein ne ovat niitä varjopuolia, jotka ovat piilossa, tai peittelemme niitä tietoisesti tai tiedostamattamme. Mutta, mitä epämukavammat tunteet oivallusta edeltää, sitä voimaannuttavampaa ja antoisampaa se on. https://askellus.fi/palvelut/

Oman itsensä tunteminen on myös hyvin tärkeää elämän jatkuvuuden kannalta, etenkin tällaisena aikana, joka nyt vallitsee. Siitä myöhemmin lisää. Pysythän matkassa mukana. 🙂

Voi hyvin, sinä.

<3” Karoliina

P.s. Kirjoita rohkeasti omia ajatuksiasi, palautetta tai toiveita. Toisten kanssa ajatusten ja tunteiden jakaminen on opettavaista ja oivalluttavaa. Blogiteksteissä kirjoitan pitemmästi, Facebooksivuilla ja Instagramin puolella infoa ja enemmän kuvia. Jos et vielä ole seuraamassa, käy klikkaamassa itsesi seuraajaksi, niin saat aika-ajoin evästä matkalle mukaan.