KOronA, VOI KORONA…VAI MITÄ SE OLI?

Koko maailma on pysähtynyt, peruutettu, suljettu.
Koronavirus, meidän, koko maailman, yhteinen puheen ja huolenaihe.
Tänään Suomi on epidemian kynnyksellä koronaviruksen kanssa.
Konsertit on peruttu, matkat peruttu, kirjastot ja urheiluhallit suljettu. Vessapaperi on loppunut kaupoista, koska Maslowin tarvehierarkia on saanut yhden palikan lisää perustarpeiden edelle. Alimpana lukee nyt wc-paperi.

Uskon, että kaikilla asioilla on kääntöpuolensa, ja siksi tämäkin aihe houkuttelee kääntämään kolikon toisen puolen näkyville ja pohtimaan sitä.
Viime vuosikymmenien aikana on tapahtunut suuria muutoksia globaalilla tasolla ihmisten arjessa. Teknologia on kehittynyt, hurjasti, ja sen myötä mahdollisuus olla yhteydessä ympäri maailman, mutta myöskin tarve olla saatavilla on lisääntynyt, koska länsimaista suurella osalla on älypuhelimet käytössä. Elämme myöskin kulttuurissa, jossa työnteon merkitys on suuri, mikä on tietysti hyvä asia, mutta mikä on jollakin tavalla ehkä vääristänyt ihmisten suhdetta kiireettömyyteen, jouten oloon. Kiireellä ja touhulla on arvotettu ihmisten olemassaolon tärkeyttä, ja samanaikaisesti on kärsitty siitä, että kiire ja stressi, työn paljous uuvuttaa, eikä oikein ole aikaa niille asioille, mitkä koemme arvolistalla tärkeiksi. On juostava palaverista toiseen, tehtävä sitä tätä ja tuota, koska on niin tärkeä työ. Syyllisyyden tunne siitä, että perheelle ei jää tarpeeksi aikaa on ollut isolla osalla kova, ehkä hieman hiljaa tiedostaen siitä kärsitty. Tiedostaen, mutta alistuen tilanteeseen.
Nyt kalenterissa onkin punainen viiva kongressien, konserttien, luentojen, matkojen ja alkavien koulutusten kohdalla. Peruttu. Peruttu. Peruttu…. siirretty syksyyn.
Yhtäkkiä onkin aikaa. Mitä nyt?
Kolikolla on siis toinenkin puoli. Tarkastellaanpa lähempää mitä tämä hetki voi meille antaa. Harrastusten ja muiden menojen  jäädessä väliin, olemmekin läheisten kanssa kotona. Yhdessä. Nyt onkin aikaa keskittyä perheeseen. Kuinka me voimme? Miten meillä on tähän asti mennyt? On ollut helppo hukuttaa se menojen ja kiireen alle. Mutta nyt saimmekin lahjaksi sen, että maailma on pysähtynyt. Mitä meille oikeasti kuuluu?
Mitkä ovat arvoni? Miten ne ovat viime vuosina toteutuneet? Elänkö todella arvojeni mukaan?
Olisiko nyt hyvä aika pysähtyä miettimään sitä ja tehdä tarvittavia muutoksia? Mitkä asiat minulle oikeasti ovat tärkeitä, ja mitä voin tehdä, jotta voin elää sen mukaisesti? Käytänkö aikani niihin asioihin, joita elämässäni haluan olevan?

Koronavirus on aiheuttanut maailman ihmisissä monensorttista ahdistusta ja uutisointi on lietsonut pelkoa ja hysteriaa, jopa itseaiheutettuja kuolemia. On todella tärkeää, että asia otetaan vakavasti, olipa sen aiheuttajana mikä tahansa taho (monenlaista teoriaa ja arvelua asiasta kun on). Jokaisen on syytä ottaa vastuu, ettei itse ole aiheuttamassa lisäongelmaa omalla vastuuttomuudella ja välinpitämättömällä suhtautumisella asiaan. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että meidän tulee elää pelossa ja ahdistuksessa ja pelätä pahinta. Jos sellaisia pelkoja on, niistä on hyvä puhua ja kohdata tunteet sellaisina ja purkaa ne sopivalla tavalla. On olemassa sanonta, se mihin keskittyy se lisääntyy. Mitä enemmän keskitymme koronaan ja sen kauheuteen, sitä enemmän se herättää meissä pelkoa ja stressiä, mitkä taas ovat myrkkyä keholle, ja keho sairastuu helpommin stressin takia. Let love guide you, not fear. ❤

Keskittymällä hyviin asioihin, niihin, mitkä aidosti ovat meille hyväksi ja lisäävät meidän hyvinvointia, lisäävät myös kehon vastustuskykyä.

Nyt on myös hyvä aika katsastaa, minkälainen ruokavalio minulla on, ja elänkö aidosti terveellisesti?
Terveellinen elämäntapa koostuu hyvin monenlaisesta asiasta. Kun keho-mieli yhteys on, ja tasapaino niiden välillä, pysymme tasapainossa elämämmekin kanssa, vaikka eteen tulee haasteita.
Ei turhaan ole korostettu esim. d-ja c-vitamiinin tärkeyttä ihmiselle. Suurimmalle osalle ei käy kuinkaan koronaviruksen takia, mutta arvelen, ettei tämä ole viimeinen epidemia, jolloin terveiden elämäntapojen tärkeys korostuu. Toivon, että tämä koronavirus saa ne ihmiset ajattelemaan terveellisten elämäntapojen tärkeyttä, joille se on vierasta ja ehkä haastavaakin omaksua. Apua on kuitenkin saatavilla, kaikkea ei tarvitse itse osata heti. Jostakin on aloitettava. Muistolauseena voisi tässä olla: Otan niin pienen askelen, että muutos parempaan on mahdollista toteuttaa. https://askellus.fi/palvelut/

Joutenolollekin tuli nyt tilaa, ja saattaa tuntua tylsältä, kun ei pääse niihin paikkoihin, mihin normaalissa arjessa on tukka putkella liihottanut. ”Joutuu vain olla”.

Mutta!

Luovuus syntyy tyhjästä. Tylsyys on siis tärkeää! Jotta jokin voi syntyä, sille on oltava tilaa.

Jos kokoajan suoritamme ja aikataulutamme elämäämme menojen mukaan, ei jääkään tilaa tylsyydelle, sille tyhjälle, missä syvin luovuutemme asuu. Kun ei ole mitään, kaikki on mahdollista. Näiden mietteiden kanssa toivon, että voit hyvin. Sinä.

Sydämellä,

Karoliina

3 vastausta artikkeliin “KOronA, VOI KORONA…VAI MITÄ SE OLI?

  1. Ihanasti kirjoitettu. ❤ juuri näitä ajatuksia on ollut minullakin viime päivinä. Koen, että tämä on lahja minulle. Huomata oleellinen.

    Tykkää

  2. Joo, just näin, yksi pikku virus laittoi maailman polvilleen ja antoi meille aikaa! Voi sinäkin hyvin!
    T. Meeri täti

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: