Joskus tuntuu siltä kuin olisin yhtä aikaa elävä ja kuollut. Merkityksellisyyden kysymykset pyörivät mielessä ja tunnen kuin vajoaisin tyhjyyteen. Paikkaan, missä ei ole mitään, eikä millään ole merkitystä. Ja silti on. Olen tuon tuosta kohtaamassa oman olemassaoloni kysymyksiä. Huomaan, että olen ihmisenä jonkinlaisessa suuressa murroksessa. Osa minusta kuolee hänen kuolemansa mukana, mutta jokin uusi versoaa sisältäni, ja samassa tunnen, että myös hän, rakas ystäväni iloitsee siitä, siellä elämän ja kuoleman rajan toisella puolella. Myös käsitykseni todellisuudesta ja näkyvän ja näkymättömän yhteydestä on muuttumassa. Se mitä on elämän ja kuoleman välillä, onkin paljon enemmän, sen raja on paljon ohuempi, se on kuin ohut, läpikuultava verho, jota kevyt tuuli voi heiluttaa, ja silloin ne ovat hetken aikaa aivan yhtä, elämä ja kuolema. Ja rakkaus ulottuuverhon molemmille puolille, nyt vieläkin vahvempana siteenä kuin olin ennen käsittänytkään.
- hyvinvointia sinun ja läheisesi parhaaksi - 