Blogi

Hiihtoretkihetki

Nappaan kuitenkin suksen käsiini, ja ojennan sen hieman nolona ja varuillaan olevalle pikkupojalle. Suloinen, ajattelen. Isänsä, oletettavasti, katselee kauempana, varuillaan hänkin. Kiittelee kuitenkin kovasti. ”Eipä kestä!” huikkaan. ”Onkohan täällä stidejä?” ”Ei taida olla, omat tulentekovälineet ne pitää olla mukana.” Kuulen hänen äänessään häpeän aiheuttaman aggressiivisuuden, joka meinaa tarttua minuun. Tarkistan tilukset ja kysäisen vielä tietä.…

Ohuen ohut verho näkyvän ja näkymättömän välillä.

Joskus tuntuu siltä kuin olisin yhtä aikaa elävä ja kuollut. Merkityksellisyyden kysymykset pyörivät mielessä ja tunnen kuin vajoaisin tyhjyyteen. Paikkaan, missä ei ole mitään, eikä millään ole merkitystä. Ja silti on. Olen tuon tuosta kohtaamassa oman olemassaoloni kysymyksiä. Huomaan, että olen ihmisenä jonkinlaisessa suuressa murroksessa. Osa minusta kuolee hänen kuolemansa mukana, mutta jokin uusi versoaa…

Lapsen oikeus

..Silloin lapsi lähtee identifoitumaan ja kloonautumaan siihen, minkälainen vanhempi haluaa hänen olevan, sen sijaan että identiteetti muodostuisi puhtaasti sen perusteella minkälaiseksi lapsi syntyi ja mitkä ovat hänen omat ajatuksensa, omat tunteensa, omat kiinnostuksensa, omat kokemuksensa. Kenelle on annettu mandaatti sanoa toiselle että tunnet väärin, koet väärin, olet kiinnostunut vääristä asoista? Kun lapsi saa kokea turvan…

Näkymättömät Ninnit ja muut. Mikä on trauma ja mikä sen voi aiheuttaa? Mitä keho muistaa minkä mieli kieltää?

Näkymätön ninni haluaisi olla näkyvä, ja yrittää olla kaikille jotakin, jotta toiset näkisivät hänet. Mutta hänestä tulee vielä enemmän näkymätön. Välillä hänestä näkyvät himmeät ääriviivat, mutta toisinaan hän katoaa kokonaan näkyvistä. Mitä enemmän hän yrittää olla kaikille jotakin, sitä enemmän hän muuttuu näkymättömäksi eikä lopulta enää itsekään näe itseään. Hän on eksynyt. Eksynyt itseltään. Häntä…

Lataa…

Something went wrong. Please refresh the page and/or try again.

Kuka on blogin takana?

Hei. Olen Karoliina Taskila. Olen elämän ihmettelijä, totuuden etsijä, ja rehellisyyden ja hyvän huumorin ja ruoan rakastaja. Minulla on neljä ihanaa lasta, joita rakastan kuuhun ja takaisin ja vielä enemmän. Vietän aikaani lasteni ja ystävieni kanssa ja kohtaan asiakkaita, pyrkien rehellisyyteen ja aitouteen joka tilanteessa. Rakastan elämään heittäytymistä ja vapautumista, sekä luonnossa liikkumista. Luonto on suuri opettaja, ja maadoittaa ja rauhoittaa tunteiden myllerryksessä. Musiikki on myös lähellä sydäntäni, ja nautin musiikin ja taiteen tekemisestä, mutta rakastan myöskin kuunnella, nähdä, aistia ja tuntea. Aistin paljon tunteita ja energioita, siksi itselleni on tärkeää olla myös paljon yksin. Yksin ollessa kuulen parhaiten oman sisäisen ääneni ja totuuden itsestäni. Vain sitä kautta voin olla aidosti rehellinen myös muille.

Haluan blogini kautta olla myötävaikuttamassa omaan polkuusi. Ehkä saat täältä oivalluksia oman ainutlaatuisen elämäsi tielle kohti sitä mikä sinussa on totisinta totta. Toivotan antoisia lukuhetkiä sinulle!

%d bloggaajaa tykkää tästä: