USKO ON LUJA USKALLUS

Se millaisessa ilmapiirissä on kasvanut vaikuttaa ihmisessä siihen miten uskoo kykenevänsä asioihin, vaikka ne olisivat uusia. Jos taustalla on kokemuksia siitä, että on lytätty ja vähätelty, voi se kokemus vaikuttaa niin, että myös aikuisena sinulla on pelko siitä, että niin tapahtuu. Kerron esimerkin omasta kokemuksestani, kun ihan pari vuotta sitten aloin harrastamaan kalastusta. Olin tutustunut kalastusta harrastaneen ihmisen kanssa, ja pääsin kesällä hänen mukaansa kokeilemaan heittelyä. Olen luonteeltani super utelias elämää kohtaan, eli minua kiinnostaa tosi paljon erilaiset asiat ja mitä kaikkea täällä maan päällä voi kokea ja nähdä ja tehdä. Vaikka heittäydyin mukaan siihen uuteen kokemukseen päästessäni kokeilemaan virvelillä kalastamista niin minua jännitti se tilanne ja etenkin se miten onnistun ja miten kanssaihminen minun epävarmuuteen ja kenties epäonnistumisiin suhtautuu. Olin kalastanut virvelillä lapsena yhden kerran sukulaiseni seurassa ja virveli osui kuuseen ja jäi siihen jumiin. Koin silloin epäonnistuvani ja häpeäidentiteetti minussa kasvoi sen kokemuksen myötä, sillä en saanut emotionaalista tukea epäonnistumisessani, vaan se sivuutettiin, enkä enää saanut kokeilla uudestaan.

Nyt kun aikuisena kokeilin sitä uudestaan, olin aluksi hyvin epävarma, ja jossain kohtaa virveli jäi jumiin veden pohjaan. Mutta kun sain tuntea, että kalastajaystäväni oli hyväksyvä ja armollinen, ja minun puolellani, niin turva ja itsevarmuus minussa lisääntyi ja myös uskallus kokeilla lisää. Aloin onnistua heittelyssä kokoajan paremmin.

Miten suuri merkitys sillä onkaan, minkälaisessa tunneilmapiirissä teemme asioita. Koemmeko kannustamista ja puolella olemista vai lyttäämistä tai jäämmekö vaille huomaamista?